Haaveilen tästä usein. Mitä jos saisi herätä joka aamu rauhassa, kahvia keitellen ja linnun laulua kuunnellen? Tai jos pitää aikaisin heräämisestä ja touhuamisesta heti aamulla itselle tärkeiden asioiden parissa niin voisi tehdä niin. Kukaan ei estäisi. Maailma olisi parempi paikka varmasti, jo saisimme toteuttaa itseämme joka päivä omalla tavallamme sen sijaan, että meidän on käytettävä vähintään se kahdeksan tuntia vuorokaudesta leipämme hankkimiseen.

Olen varma siitä, että suurin osa ihmiskunnan ongelmista johtuu juuri siitä, että emme saa tehdä sitä, mitä haluaisimme. Ei ole ihme, että on masennusta, alkoholismia ja väkivaltaa, jos ihmisiä rajoitetaan jatkuvasti. Onnellisia sattuvat olemaan vain ne, jotka ovat löytäneet kutsumuksensa tämän maailmanjärjestelmän tarjoamien vaihtoehtojen joukosta tai ovat vain päättäneet haistattaa paskat kaikelle ja kulkea omaa tietään, vaikka se tarkoittaisi köyhyyttä. Siitäkin huolimatta, että joku on ns. ”unelmatyössään”, on näillä henkilöillä muita intohimoja, jota toteuttaisivat mielellään, jos aikaa jäisi enemmän.

Ongelmana on myös se, että emme nykyään edes tiedä mitä haluaisimme. Emme tiedä mitä tekisimme jos emme kävisi töissä. Eikä meidän haluta tietävän. Meitä ei opeteta löytämään omaa juttuamme, sitä, missä olemme omassa elementissämme ja missä voimme olla myös muille hyödyksi.  Lastentarhasta lähtien meidät opetetaan ajattelemaan vain kahta asiaa: rahaa ja kuinka sitä saadaan. Koska se on se voima, joka yhteiskuntaa pyörittää. Ihmisten ei haluta ajattelevan itse. Meille on luotu illuusio siitä, että me voimme muka vaikuttaa maailman asioihin äänestämällä ym. ja että työssäkäynti tekee sinusta hyvän ihmisen, vaikka vihaisit työtäsi. Teemme mitä teemme oikeastaan aivan typeristä syistä. Se syy tehdä asioita ja auttaa ihmisiä lähtee oikeasti meistä ihan luonnostaan, ilman valheellisia kannustimia kuten rahaa.

Joku voisi sanoa, että jos ihminen ei tee töitä, hän laiskistuu. Jos emme kävisi töissä niin makaisimme vain sohvalla päivät pitkät. En usko siihen.  Ihminen haluaa luonnostaan tehdä asioita ja käyttää kykyjään, mielikuvitustaan sekä hankkia tietoa kiinnostuksen kohteistaan, kehittyä jossain hyväksi ja siten olla hyödyksi muille. Meissä on kaikissa sisäänrakennettuna jokin kyky tai intohimo, jonka kautta voimme olla maailmalle hyödyksi parhaalla tavalla. Jos meidän ei tarvitsisi käydä töissä elääksemme, olisi maailma meille avoin. Voisimme tehdä ihan mitä vaan. Yhdessä pystyisimme luomaan sellaisen maapallon, jolla kaikkien on hyvä olla ja elää, ilman pakkoa käyttää koko elämänsä rahan hankkimiseen. Tutkimusten mukaan raha ei edes palkitse tai motivoi ihmistä samalla tavalla kuin luova luominen, jossa itse keksinnöt ovat palkkiota. Jos meidän ei jatkuvasti tarvitsisi kilpailla mammonasta, ei maailmassa olisi vihaa ja ahneutta.

Mikä parasta, on ”rahaton” järjestelmä täysin mahdollinen. Meillä on täysi mahdollisuus saada elää jokainen päivä niin kuin haluamme. Kaikki riippuu tulevista vuosikymmenistä, sillä faktana on se, että kohta kaikille ei automaation myötä tule olemaan perinteistä työtä tarjolla. Työt tulevat loppumaan. Haasteena on vain se hankalin, eli muutos. Lopulta, jokainen ihminen haluaa olla vain onnellinen. Kuten tiedämme, se ei vaadi kultaa ja kimallusta vaan mahdollisuutta toteuttaa itseämme ja olla läheistemme seurassa. Kun tämä sopeutetaan yhteen maapallon resurssien kanssa, riittää tästä maailmasta tarpeeksi kaikille ilman, että kenenkään tarvitsee kärsiä ja hukata elämänsä merkityksettömän työn tekemiseen.

Tehkäämme kaikkemme, jotta voisimme kulkea tällaista tietä kohti, sellaista maailmaa kohti, jossa raha ei määrää elämämme kulkua. Kuten sanottu, meillä on vain tämä yksi elämä eikä sitä tulisi haaskata. Jos saisin tehdä joka päivä mitä haluaisin, tutkisin kiinnostukseni kohteita ja lukisin, kehittäisin itseäni omaan luonnolliseen suuntaani ja varmasti löytäisin keinon, jolla olla hyödyksi kaikille siten, että olen itse onnellinen. Varmasti myös rentoutuisin ja kävelisin metsässä, sehän on aivan parasta elämää!