Luonto on minulle todella tärkeä asia. Toivoisin sen olevan ihan kaikille ihmisille. Sen terapeuttista vaikutusta ei tarvitse turhaan korostaa, sanotaanhan, että jo 10 minuuttia metsässä alentaa verenpainetta ja kohottaa mielialaa. On erikoista, että mitä vanhemmaksi muuttuu, sitä enemmän tämänkin ihanan asian parantavasta voimasta ymmärtää.

Monet kyllä liikkuvat luonnossa, erityisesti suomalaiset, koska meillähän on maailman parhaat tontit metsässä ja vesistöjen äärellä liikkumiseen; on luontopolkuja, metsäpolkuja ja pururatoja ihan kaupunkien keskustoidenkin läheisyydessä. Usein vain tätä kaikkea hienoutta ja metsän ihmeitä ei käsitellä tiedollisesti, vaan pururadalle lähdetään polttamaan kaloreita verenmaku suussa mielessä ajatukset kesäkuntoon pääsystä ja ”pakosta” esimerkiksi juosta nyt juuri tämä 7 kilsan pätkä tänään. Ymmärrän tavoitteellisesti treenaavia, mutta tahtoisin tähdentää tiedostavan luonnossa liikkumisen tärkeyttä suorituspaineiden sijaan. Koska ei ole parempaa paikkaa vapautua stressistä ja paineista kuin luonnon keskellä, miksi siis raahata näitä haitallisia tunteita mukanaan tai mennä vain niiden asettaman pakon edessä sinne lenkkipolulle.

Ota siis aikaa rauhoittumiselle ja tiedostavalle luonnossa liikkumiselle! Jos esimerkiksi tänään tahdot vetäistä sen viiden kilsan lenkin lähipururadalla, lähde matkaan erilaisella asenteella. Vaihda reittiäsi jos mahdollista ja ota mukaan tuntemattomia polkuja, mitä et ole ennen kulkenut. Katsele ympärillesi, älä juokse, ainakaan koko aikaa vaan kävele välillä. Ihan sama vaikka syke laskee jne. Voit pitää vaikka ihanan rentouttavan venyttelyhetken keskellä kaunista luonnonmaisemaa ja huomata asioita, joita et ole ennen huomannut vaikka olet viilettänyt sata kertaa siitä ohi. Kuuntele ääniä, hengitä syvään, tunne tuuli kasvoillasi, tuoksuttele ilmaa ja tunne sen parantava vaikutus. Kiitä mielessäsi luontoa siitä, että se on olemassa. Halaa puita jos tuntuu siltä. Ota koivusta lehti ja tuoksuttele sitä, kuvittele mielessäsi juhannussaunan lempeät löylyt. Maistele ketunleipiä, mustikkaa (lehtiäkin voi syödä) tai maitohorsman nuoria lehtiä. Hyppele ja loiki, pyöri ympyrää. Tee mitä tahansa olet aina halunnut tehdä ja mikä tuntuu hyvältä juuri sinulle, juuri nyt. Irtaudu ja nauti! Naura itseksesi!

Aluksi tiedostava luonnossa liikkuminen voi olla maltillista, pientä levollisuutta keskellä treenaamista. Vähitellen, kun vapautuu ja löytää omat reitit, alkaa nauttia yhä enemmän luonnosta. Se tulee enemmän lähelle kun kaikki aistit täyttyvät. Kun uskaltaa poiketa tavalliselta reitiltä, se palkitsee ja yleensä muita ihmisiä on vähemmän liikenteessä kinttupoluilla kuin pääväylillä, mikä antaa lisää tilaa omalle hetkelle ja vaikka niiden puiden halaamiselle jos ei halua muiden nähden sitä tehdä.

Luonto tuo onnellisuutta yhä enemmän kun sitä pysähtyy ihailemaan käyttäen kaikkia aisteja. Unohda siis muut murheet ja suuntaa metsään tekemään vähän erilainen lenkki! Itselläni tämä toimii aina, kun elämässä on hankalia hetkiä tai vaikeampia aikoja. Ja ihan tavallisenakin päivänä se ilahduttaa ja piristää kummasti. Olen huomannut, miten tiedostava luonnossa liikkuminen tuo erilaista energiaa arkeen ja samalla kunnioitus kaunista luontoamme kohtaan kasvaa. Onneksi meillä on puhdasta ilmaa ja metsiä, tilaa hengittää. Olkaamme kiitollisia siitä joka päivä ja suojelkaamme sitä parhaamme mukaan!